Neulomossa sain hyviä vinkkejä, kuinka viettää päivät hauskasti pikkulasten kanssa. Pikkuneidillä on vain tyhmiä vaatteita, joten ensimmäinen päivä sujui hotellihuoneessa leikkien ja lasten elokuvaa katsellen myöhäiseen iltapäivään. Sisareni kävi meitä tervehtimässä ja illalla menimme heidän luokseen kyläilemään. Ehdimme sentään jotain: Hese ja kirppari.
Kirpparilla iskin silmäni heti näihin uusiin tai ainakin käyttämättömiin sukkiin. Hinta 7€, toivottavasti tekijä ei näe. Ohje on Novitan Hauskat tv-mainossukat-kansiossa. Suunnittelin niiden tekoa silloin...
Kirpparilta löytyi myös tyttärentyttärelle pikkuhousuissaan oleva barbin muunnos. Onneksi oli myös muutama tilkku ja pyöreä pöytäliina. Sain lainata saksia, reikä liinaan ja teipillä nuken vyötärölle kiinni. Yläosa tuli resorin palasesta. Tämä asu on jo toinen neidon vaate, mutta samalla tavalla tehty pikaversio. Minä en kestä alastomia nukkeja!
Tämä kolmas asu on verhon palanen, joka vaan on sidottu resorin suikaleella vyötärölle. Ommellaan joskus, kun olemme taas samassa paikassa ja on neulaa ja lankaa.
Vilja kertoo olevansa ammatiltaan prinsessa. Pitihän prinsessalle kruunu keksiä. Hesessä käydessämme otimme pikkuveljelle 2 ketsuppipurkkia käsitöiksi. Mumma toista vähän saksitteli ja sitoi langalla (neulelankaahan pakkoneulootikolla on aina mukana) kruunun prinsessan päähän.
Illalla sisareltani lähtiessä tuli Viljalle suru puseroon: RÄTTI oli kadonnut! (Nykyinen on jo kolmas vararätti; punainen mumman iso Minnihiiri-paituli). Pikkuveli oli varmaan saanut sen pudotettua rattaista menomatkalla. Viljaa piti kantaa ja pikkuveli tarvitsi rattaansa kokonaan itselleen. Onneksi tytär oli jo kylään mennessämme päässyt luennoiltaan ja liittynyt meihin eikä mennyt iltafestareille, vaikka mumma kehoitti menemään, kun olisi voinut kerrankin päästä. Tytär kantoi Viljaa, joka parkui kadonnutta rättiään. Muutaman sadan metrin päässä oli Viljan tarkoitus mennä äidin hartioille ja sitä varten he pysähtyivät Siltakadulla olevien puutalojen kohdalla. Avoimen portin sisäpuolella oli Viljan rätti! Rätin kadulta heittänyt ei varmaan osannut arvata (että vaate on pikkulapsen rakas, tärkeä lohturätti) kuinka suuren ilon ja voiman löytö antoi omistajalleen. Vilja jaksoi lopun puolen km kulkea omin jaloin hypellen ja rallatellen.Kertomus Joensuusta jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti