perjantai 23. lokakuuta 2009

Baktushuivi nro 3


Joko Blogger on ymmärtämättäni uudistunut tai joku on käynyt muuttamassa täällä asetuksia, kun kuvat on sikinsokin, no niitä sai vedettyä, mutta teksti menee mihin sattuu...Ja kuvatkin liikkuu kirjoitettaessa.
Joka tapauksessa Baktushuivini Titityyn Lucca-langasta, joka on unelmanpehmeää 100% superwash-käsiteltyä merinovillaa on valmiina. Neulottu nelosen puikoilla n 98g Luccaa, jonka väri on kaulassani olevassa huivissa lähes oikea, siis lämpimän vaaleanharmaanvioletti.

Daavid-koiralle hain ruokaa oikein eläinkaupasta ja siellä bongasin


nämä Lemmikki-rattaat. Olisi se hauska lykkiä koiraa lenkillä! Ohikulkijat saattaisivat ajaa autoillaan ja pyörillään ojaan eikä se sitten enää olisikaan niin hauskaa.




Meillä Tikkuajilla on varmaan seuraava neuletapaaminen Seinäjoen sairaalan kanttiinissa ja jatkot sitten Herkkukontissa. Vaikkei Kaisa jaksaisi kanttiiniin tulla, niin joku meistä varmaan voisi käydä häntä tapaamassa. Nyt kun hän vihdoin sai sen ajan sairaalaan.

Nyt kahvinkeittoon ja sitten Opistolle kahvipussi-kori-kurssille...

6 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Sinähän olet ahkeroinut Baktuksia, kun jo kolmas valmiina! :) Kauniin värinen!
Ai että lemmikkejä pitäisi pukata rattaissa!!! :o Eiköhän ne tarviikaan liikuntaa! ;DD

"Ibiza" kirjoitti...

Kauniin värisiä on sun Baktuksesi! Kiitos myötätunnosta ,kyl mä joudun neulomaan uudet pipot.

Anonyymi kirjoitti...

Lykätkää Kaisa mukaan, onhan sairaalasängyssä pyörät alla.

Marleena kirjoitti...

Kiva huivi. Lemmikit rattaisiin???
No, jo on aikoihin eletty. Vaikka ainakin suurkaupungissa vois olla ihan hyvä juttu ;-D

Kaisa kirjoitti...

Anonyymi, Kaisaa on hankala lykkiä kun en ole lähelläkään sairaalaa... :D Odotetaan, odotetaan koska Tampere kutsuu. Kiitos Malli kauniista ajatuksesta, olisi ollut hauska tikuta porukalla!

Piituski kirjoitti...

Kivoja nuo baktushuivit. Häätyy alkaa vissiin ittekki tekheen :) Niin ja lemmikkien rattaita ihmetelleille tiedoksi, että niile on aivan oikeaa käyttöäki. Meän westiellä, Pamilla, on eräs keuhkotauti, joka tekee sen, että keuhkot siirtävät happea vereen hyvin huonosti. Veren happipitoisuus on vain 44%. Tämä taas on tehnyt ajan kuluessa sen, ettei se enää jaksa lenkkeillä ja liikkua muuta kuin tarpeilla käynnin verran. Mutta kun se on tottunut siihen, että pääsee mukaan, on pysynyt pirteänä sairauesta huolimatta ja pari vuotta kun on päässyt rattaissa mukaan ulkoilemaan :)