40 vuotis-onnittelu-kämmekkäät työkavereille

Entisessä työpaikassani toistakymmentä vuotta sitten aloitin perinteen: neuloin, virkkasin tai tuunasin lapaset, sormikkaat tai kämmekkäät 40 vuotta täyttäville työkavereilleni. Ensimmäiset oli siililapaset, toiset villakoiralapaset, sitten pupuhanskat jne kulloisenkin päivänsankarin mukaan. Tänä vuonna Tomi Markkolan ihailijana tunnettu Kirsi sai joustavasta hapsulangasta virkatut sähkönsiniset kämmekkäät. Kuvat on leikattu lehdistä ja päällystetty tarramuovilla. Nämä kädessään Kirsi lupasi tuulettaa Tomin Pohjanmaan keikoilla. (Hän on täälläpäin hyvin suosittu, kuten myös Fernet!)







Nämä toiset on neulottu poikittain aina oikein, paitsi edessä kaksi kertaa kaksi kertaa puikon ympäri, vai miten se nyt oli. Lankana Karnaluksista Tallinnasta ostettua nauhalankaa. Tarkoitus oli tehdä nämä takareunavirkkauksella, mutta siitä tuli liian kovaa. Väri sopii tummalle Ninalle ja näkyy hyvin päiväkodin pihalla; kämmekkäät ovat muutenkin kätevät käsissä esim kengännauhojen sitomisessa. Nina täytti nelikymppisensä jo aiemmin, mutta hän ei ollut juuri silloin meillä töissä. Testamenttasin eläkkeelle jäätyäni lastenhoitajan toimeni hänelle. Nämä olisi voinut somistaa Fernetin basistin, vai mikä se Jussi nyt oli, kuvilla, mutta muistin sen vasta nyt.



Talonmiehelle en ole käsineitä tehnyt; kalastajan sormikkaat, vai mitkä ne nyt oli, olisivat varmaan kätevät!? Hän lienee täyttänyt neljäkymmentään viitisen vuotta sitten. No, jos viisikymppisille tekisi...