Vilja istuu Visassa ja minä menen taas Hattulaan

Vilja istuu puussa, ei ole hällä tuttia suussa.

Vilja tapasi pukin, antoi tontuille tutin.

Vilja istuu puussa, hän neljä vuotta täytti.

Vilja istuu puussa, hän vakavalta näytti.



Pukin tapaamisesta jo "monta" vuotta.

Olen menossa Hattulaan, kun tytär perheineen on vienyt suurimman osan tavaroistaan uuteen kotiin, niin tarjouduin siivoamaan ja perkaamaan loppuja vanhassa kodissa. Olen vain pari päivää, kun täällä kotonakin pitäisi järjestää ja vähentää tavarakasoja.

Huomenna on jo heinäkuu, kyllä aika kuluu nopeasti! Miehellä 21 työpäivää ja ylösnousu ja piiiitkä loma ja ensi vuoden alusta eläkkeelle. Hänestä ei taida tulla yhtä kiireistä eläkeläistä kuin minä olen. Toivottavasti!

Blogikissa Leenu ja pajunpunontaa

Leenu: Minä olen kaunis 14v kotikissa, auringossa ruskea, muuten musta. Emoni synnytti 7 poikasta, emäntä auttoi. Heti hän ihastui minuun, koska olen näin hauskannäköinen! Nimeni sain Disneyn "henkilöistä". Emäni imetti meitä poikasiaan 7kk, kunnes emäntä teki siitä lopun, tai ei meitä enää silloin ollut kotona kuin neljä. Olen erityisen tarkka ruuastani. Jotkut kuivatut kalat ovat herkkuani, ei toki kaikki. Emännän mielestä ne haisevat hirveiltä, mjau. Vettä juon mieluiten isännän yömukista. Olen kova juttelemaan emännän kanssa, vieraille en puhu mitään. Mikään sylikissa en ole, mutta makaan mielelläni isännän mahalla, kun hän makaa sohvalla. Isännän koiran kanssa olemme kavereita, joskus minun pitää senkin turkkia puhdistaa. Se nuolee joskus korviani, annan sen vähän aikaa nuolla. Syön kirjahyllyssä, koska se koira söi pentuna kaikki minun ruokani, jos kuppini oli lattialla. Autoilusta en pidä, onneksi Daavid-kultis pitää ja innoissaan haukkuu, niin tiedän mennä piiloon. Mutta valitettavasti minut aina etsitään; vaikka on siellä maallakin mukavaa. Siellä on ihana vanha aitta ja heinähuone, joissa voi vaania hiiriä. En niitä enää syö, mutta niillä voi leikkiä, ainakin nuorempana. Oraviakaan en enää syö; emäntä kuivatti niiden hännät johonkin tulevaan tarpeeseen, mutta mekasti hirveästi. Mitäs tulivat meidän pihalle!


Malli: Tässä muutama vuosi sitten punomani ja jo haurastunutkin kukkateline. Kukan nimeä en nyt muista, mutta värit sopivat vanhaan pajuun. Takana vanhan kalakellarin kiviä, joita pantiin pöydäksi ja tuoleiksi pihalle. Valitettavasti isäntä oli viettänyt jo yhden lavallisen kiviä pois, ennekuin huomasin, että missä ne kivet on! Kivien takana on kivikkotarhani, jossa on muutama kasvi jäljellä. Tästä kaikesta voi päätellä, etten ole viherpeukalo. Voikukka, juola, nokkoset ja muut rikkaruohot menestyvät erityisen hyvin täällä Lappajärvellä. Kuten myös ruohikko, jota jostain minulle tuntemattomasta syystä on laajennettu niin, että kestää kolme tuntia ennenkuin isäntä on sen leikannut! Peruna- ja kasvimaa meillä on heinähuoneen takana. Talven perunat ja sipulit kasvatetaan itse, porkkanat riittävät alkutalveen. Omenapuut ovat aika nuoria, mutta marjapensaistakin saadaan vuoden sato. Perkaamista olisi vaikka millä mitalla; meillä onkin melkein kaikki vihreänä!

Seinäjoen seudun Tikkuajat Hanna ja Kerttu kahvilassa

Me saimme uuden kokoontumispaikan! Kokoonnumme parillisten viikkojen keskiviikkoina Epstorilla kahvila-konditoria Hannassa ja Kertussa klo 16-19 tai jopa 20:n asti. Kahvilassa on oikein hyvät suolaiset ja makeat tarjolla. "Hanna" toivotti meidät hyvin tervetulleiksi jatkossakin, olimme hänestä niin hauskannäköisiä kutiminemme. Tilaakin oli jo hyvin, kahvila on hyvin suosittu tapaamispaikka päivisin.



Sipi ja Päivi neulovat jakkujaan ja Heli keskellä ympyrähuivia. Marmoripöydillä myös Heleenan ja Mallin KnitPicksit, joita tuli juuri Käsityöaitta Fionaan.
Malli neuloo ebenpuisilla puikoillaan sukkaa ja Heleena bambuillaan lapasta. Taustalla myös Heleenan pyöräilykypärä; tavaroittemme levittelyllä varasimme kahvilan sivupöytäjonon Tikkuajien tarpeisiin. Valitettavasti kaikki eivät päässeet ja ilmoitus Eparissa tuli varmaan vähän myöhässä, se kun ilmestyy vasta keskiviikko-iltapäivisin. Ensi numeroon tulee sitten uusi ilmoitus...
Tässä melkein kaikki, Intsu kääntyi vinottain virkatessaan jotain salaista, Tellu on linssin takana ja Satu ehti jo lähteä, ennekuin muistin kameran. Siinäpä siis pulma: kamera minun, mutta kuvaaja Tellu, vai onko siinä pulmaa?
Novitan kevätlehden ohjeen mukaan tehty essumekko Kotiväkilangasta Viljalle, joka ei kuitenkaan luvannut sitä pitää, koska on niin reikäinen eikä hän halua sitä mekkojensa päälle. Kiva sitä oli tehdä; laitetaan se vaikka seinälle!

Maalaiselämää Lappajärvellä sateen lomassa

Mies istuttaa pikkupetunioita kuistinreunuslaatikoihin. Nämä kukat eivät tainneet olla taivasallakukkia, koska sadepisarat näkyivät kukissa vaaleina läikkinä.
Tytär tyttärineen syöttämässä naapurin lehmiä. Voikukanlehdet kelpasivat juuri ja juuri. Olivatko lehmät nirsoja vai tottumattomia ruokkimiseen? Takana oleva sarvipää näytti olevan joukon pomo, koska hääti toiset juoma-astialta.
Otso tarkastelee ja hihkuu noita outoja, suuria eläimiä, joita nähnee ensimmäisen kerran näin läheltä. Lehmä näyttää yhtä ihmettelevältä. Muuten lehmät olivat kiinnostuneempia meidän kultiksesta kuin meistä ihmisistä.
Vävy kiersi pyörällä Lappajärven ympäri n. 74 km. Yhdessä nuoret pyöräilivät lauantai-iltana sateessa Halkosaaren kohdalle (7 km), josta palasivat takaisin. He olivat "häirinneet" autoilevaa nuorisoa, koska olivat saaneet osakseen nyrkinheiluttelua ja keskisormia ohiajavasta autosta.

Kotona laitoimme ruokaa, mutta kaikki aikuiset osallistuivat, miehet grillasivat vartaita ja kasviksia, naiset tekivät salaatia ja perunapaketteja uuniin. Perunat eivät tahtoneet millään kypsyä tai eivät siis tulleet koskaan kypsiksi, tulivat kuitenkin syödyiksi oltuaan tunnin uunissa!

Hyvää Juhannusta!

Punainen tupa ja perunamaa odottavat juhannuksen viettäjiä Lappajärvellä. Kuva viime kesältä, Karhunkierto ei liene vielä noin pitkällä. Tuvassa riittää tekemistä, kun "vuokralaiset" jättävät papanoitaan joka paikkaan. Perunamaalla viihtyvät juola ym rikkaruohot, joita saisi koko ajan olla nyhtämässä. Järvelle täytyy päästä ja sukulaisia tavata. Meille tuleekin vanhimmat lapseni perheineen juhannusta viettämään. Nuorimmalla on omat juhlansa muualla.

Meillä on Miehen kanssa silkkihääpäivä juhannuspäivänä; minulla olisi toiveena lounas Kivitipussa, jotta kotona pääsisi vähemmällä kokkaamisella ja tiskaamisella.
Hyvää Juhannusta!

KIP Seinäjoki Torilla 14.6.2008

KIP on kansainvälinen tapahtuma, jossa neulotaan julkisella paikalla yhdessä muiden kanssa. Ympäri maailman neulovat ihmiset ovat tänään kokoontuneet omiin tapahtumiinsa, Suomessakin ainakin 20:ssä paikassa.

Aamulla poikkeuksellisesti ensimmäisenä mielessä:sataako? Tapahtuma oli suunniteltu vain poutapäiväksi. Muutama vesipisara tippui, kun varjo, matto, tuolit, pöydät ja jakkarat olivat takaisin Tikkuajien tila!-autoissa.

Tässä neljä vakitikkuajaa ja pari tulevaa neulomassa lapasta, sukkaa, paitaa tai jakkua. Tämän pöydän rouvat ovat tulleet lehdissä olleiden menovinkkien perusteella. Yksi vakitikkuaja neuloo uutta kesäjakkuaan.
Tässä kuvaa Torikeskuksen suuntaan.
Bloginpitäjä pääsyt isoimpana ja kuvaajan kaverina keskelle! Kieli keskellä suuta Malli yrittää opetella Jaanan ohjeiden mukaan pannulapun neulontaa kahdella langalla.
Suuren käsityölehden toukokuun numeron kuvassa olleet korkkarisäärystimet oli valmiiksi tehnyt Heleena. Hänellä oli myös t-paidassaan vastaavanlaiset irtohihat. Mun k-säärystimet on vaiheessa ja toisilla oli vasta suunnitteilla.
Paljon oli kiinnostuneita ohikulkijoita, kaikki eivät uskaltaneet tulla juttusille, mutta muutama kävi moneenkin kertaan ihastelemassa taitojamme. Yksi mies kertoi koulussa aloittaneensa pannulappua, mutta pipo siitä tuli! Keskustelua oli myös yleisöosastokirjoituksesta, jossa oli paheksuttu vanhojen naisten täyttävän torikahviloiden pöydät. Tähän kirjoitukseen oli vastattu, että toripöydät ovat täynnä miehiä, jonka huomion minäkin olen tehnyt.

Hauskaa oli ja edullista kahvia ja pullaa sai torivalvojan kahvilasta, jonka seinässä olevassa tapahtumakalenterissa oli mainittu myös meidän KIPimme. Paikanvuokraus kustannettiin arpojen myynnillä, joiden palkinnot oli saatu Käsityöaitta Fionasta ja Mallin virkkaamat rannekkeet, joihin ne voittanut nuori morsiomme lupasi pukeutua häissään. Loput eurot annettiin varjorahastoon, kiitos!

Kesäkassivaihdot ja Vilja Lumi Johanna 4v

Novitaklubin kesäkassivaihtoon tein pikkulaukun QvidiMina-tekniikalla yhden neliön kummallekin puolelle. Etupuoli on Hippyä, joka on epätasaista lankaa, niin tuossa ei oikein näy virkkaustekniikka. Toinen puoli on Samosta, jossa pylväät erottuvat paremmin. Laitoin pakettiiin myös kangasta vuoria varten; en jaksanut sitä tehdä, kiitos kesäflunssan.

Tämän ihastuttavan kassin sain toiselta pariltani. Kankaasta ommeltu kassi, joka on koristettu kesäisen hempeillä villahahtuvakukilla. Ihan oikein Mies osasi sitä kuvata, vaikken oikein ollut varma, mitä hän tarkoitti. Laukku tuli silläaikaa, kun olin taas Hattulassa lapsia ja paikkoja hoitamassa.

Tässä pari käsityötä Viljan 4v-synttäreille: takana oleva kakku oli erityisesti Ukille, joka ei siedä laktoosia. Toinen, pikku Mereneidon hame, sisälsi jäätelöä, joka ehti sulaa liikaakin ennenkuin päivänsankari saapui uutta polkupyöräänsä kokeilemasta. Kermat valuivat...Kakut oli pienet, neljästä munasta molemmat. Varsinaiset kutsut pidetään sitten, kun uusi koti on valmis ja siellä asuu muutkin kuin työleirillä olevat isovanhemmat.
Valtavassa Visakoivussa istuu päivänsankari, hän, joka on ammatiltaan Prinsessa ja Ankkataiteilija ja harrastaa samettia (jäi vielä arvoitukseksi, mitä se on). Taustalla siintää Vanajavesi, jonka rannalla on venepaikkaoikeus. Pelastusliivit jo on, paitsi Otsolla, tai sitten Viljalla. Kuvassa myös Mummin ja Ukin uusi auto ja näkyy pikkuisen Mummankin pögöttiä.
Koivussa on aika monta Tuulenpesää.

Ukki kertoi isänsä keittäneen tuulenpesistä yskänlääkettä, joka oli aika kitkerää, mutta ilmeisesti auttoi. Jos tämä mun yskä ei kolmannellakaan viikolla parane, pitää mennä keittämään pesiä! Sisustuselementtejä niistä nykyään tehdään, kertoi Google.

Huomenna KIPpaillaan Seinäjoen torilla klo 10-14, siitä sitten....

Viljan neulevaatevarastoa ja sukupuuta

Tämä kauluri on kahdenjapuolen vuoden takaa Kotilieden ohjearkilta. Lankana Vihreän Vyyhdin saksalaista käsinvärjättyä villalankaa. Kuvan ei pitänyt tulla tähän, mutta kuvaohjelmani ei heti näytä valittuja enkä aina ole varma, mikä sieltä tulee. En osaa poistaa vain yhtä kuvaa. Tämä sopi silloin myös hameeksi. Kauluriksi kävisi edelleen.







Tämä Rosee-pontso on Kaarakan aikuisen mallista muuntamani pienen tytön pikkupontso Kitten mohairia. Vilja huokaili: kyllä on kaunis! Mutta myöhemmin äidilleen supatti: se on liian pieni! Kaunis se on ja onkin saanut pikkusiskopontsoja alkuun neuletapaamisissa. Ajatonta kokoa; on ollut (vähäisessä) käytössä pian puolitoista vuotta.

Viime kesänä olimme paapan kanssa Kymi Grand Prix-raveissa, jossa neuloin ensimmäisen varpaista aloitetun sukkani Ullaneuleen ohjetta muistellen. Onnekseni hotelli-korttelissa oli myös käsityökauppa. Tämä pontso on Olivia langasta kouvolalaisen lankakaupan ohjeen mukaan neulottu, saattaa olla pienennetty. Malli on ehkä liian pelkistetty Viljan, ammatiltaan Prinsessa, pidettäväksi. Se tarvitsee siis tuunausta: helmiä, rusetteja ja nauhoja.

Tämä taas kuuluu asukokonaisuuteen, joka on tehty reilut kolme vuotta sitten puolivuotiaalle Viljalle. Siihen kuuluu hamonen, säärystimet, lapaset, pipo, tämä pontso ja alempana oleva olkalaukku. Lankana ihanan pehmeä Palma, jota Vilja viime viikolla osti kaksi pinkkiä kerää, jotta mumma kutoisi hänen uuteen vaaleanpunaiseen huoneeseensa tyynynpäällisen ja peiton ja... Tosin hetki sitten tulleen viestin mukaan juurimaalattu huone on pilalla: vain kaksi vaaleanpunaista seinää!
Kokeekohan sitä kaiken kovemmin vanhetessaan, kun flunssa tuntuu karmeammalta kuin koskaan ennen; kuten myös keväinen mahatauti, kun ei voinut liikahtaakaan? Kaikki neljä paikalla ollutta isovanhempaa saivat lapsenlapsilta kesäflunssatartunnan. Emme päässeet veljentyttären yo-juhliin, emme auttamaan enää tytärtä remontissa, paitsi vävyn vamhemmat ovat toipilaina olleet töissä. Lähden muuttoavuksi ja lapsia hoitamaan Hattulaan taas huomenna. Paappakin on jo sen verran kunnossa, että päässee töihin. Hänellä on 44 aamua töitä ja sitten alkaa loma ja sitten eläkepäivät ilman aikatauluja!

Joku saattoi huomata: kaikki neljä paikalla ollutta isovanhempaa! Meidän lapsenlapset ovat siinä onnellisessa asemassa (voidaan tällä kokemuksella jo sanoa), että heillä on: Ukki ja Mummi Turussa, Mumma ja Paappa Seinäjoella, Vaari ja Mummukka ja vieläpä Iso-Mummukka Vantaalla. Vilja ehti rakastaa ja saada rakkautta myös Iso-Vaarilta, nyt jo Taivaassa, jota Otso ei ehtinyt tavata. Lapsilla on myös yksi täti ja peräti viisi enoa, jotka toivottavasti aikanaan saavat lapsille serkkuja!