Saako mennä? Kädentöitä ja kutimia

Viime viikolla Hattulassa Otso testasi Mumman hermoja: "meen kyllä tästä! Ensin otetaan pois, livahdan uudelleen ja taas ja taas... jopas pääsen kiipeämään! Ensin kolmannelle asti ja seuraavassa hetkessä jo viidennelle eli ylös asti." Alkuun päästyään hän oli hetkessä kiivennyt rappuset ja konttasi pitkin käytävää lastenhuoneisiin ja Isonsiskon nukkekodille: "siellä oli ihania tavaroita! Pikkuriikkinen syöttötuoli ja sänky ja pöytä ja matto ja kaappi ja tuoli ja nukke ja nukke ja... Isosisko nosti metelin, miksen minäkin saisi sillä leikkiä? Nehän on sentään puuta eikä posliinia kuten Muumi-kahvikalusto, jonka Mummi oli tuonut. Ei sitäkään saanut heitellä portaita pitkin, vaikka ihan itse pääsin ylös Isosiskon leikkiin! Ei ne menneet edes rikki ja silti nekin otettiin pois... Isosiskoa sai kyllä työntää, muuten hän ei olisi antanut koskea Taapero-kärryyn. Mitä nelivuotias tekee pienten poikien kärryillä, liian matalakin! Mutta näin sujuu hyvin, minä saan työntää ja pysyn samalla jaloillani. Mietin kauan ennekuin viitsin itse ruveta liikkumaan, mitä sitä turhaa, kun aina on joku kantamassa, mutta sitten huomasin, että omin avuin pääsee moneen sellaiseen paikkaan, jonne ei viedä; niinkuin sinne nukkekodillekin. Terv Otso pian 11kk"


Sain tänään ihanan muiston Irmeliltä, nukke-emolta, jonka kanssa ahkeroimme Kankaanpään Opistolla nukkevauvojamme. Hän harrastaa myös sukkahousunukkeja ja -korttitauluja. Kiitos!

Jaakon päiviltä tuli mukaan melkein elävä afgaani, johon sopii juuri jostain lukemani lause: Kukaan ei ole niin syyttömän näköinen kuin syyllinen afgaani! Myyjämies kertoi myöskin ompelevansa nämä koirankarvat: tässäpä oiva vinkki Loopan omistajille. Koiraa liikutellaan siimojen päässä olevalla kepillä. Pää on superlonia ja vartalona pätkä nauhaa. Näitä olen nähnyt muuallakin, kenen lie ohje?!
Ihastuin Tomteniin jonkun blogissa ja googletin ja näin niitä lisää ja kuvien perusteella aloin neulomaan Otsolle tätä jakkua, joka on helppo laittaa nukkuvankin lapsen päälle tai päältä pois.
Etsin vielä sopivat napit ja niin innoissani halusin saada valmista, että unohdin kaventaa toisessa hihassa, joten se pitää vielä purkaa. Tässä olen käyttänyt kolmea eri lankaa, sinistä kaksinkertaisena. Etureunan neuloin tiiviimpää kuin muualla.
Uskon, että tätä pidetään, mutta toisesta en ole varma. Aloitin jo Viljallekin oman Tonttusen, mutta se on vielä niin vaiheessa ja hän voi vaikka nähdä, jos täällä on jotain ja keksiä, ettei tuo ole minun lempiväriäni. En tiedä, saivatko naapurimaan Victoria ja Madde pikkuprinsessoina valita vaatteensa itse, mutta meidän prinsessa valitsee...