Mummattamassa

"Leikimme" Paapan kanssa lapsiperheen elämää. Paitsi, ettemme käy töissä. Perjantaina aamupäivällä ajoimme tyttären miehineen heidän työpaikalleen, josta he lähtivät kollegoiden kanssa Amerikkaan, Chicagoon. Lentojen sujuvuus ja varsinkin vaihto NewYorkissa tai vaihtoajan lyhyys mietitytti heitä ajomatkalla. Meidän oli tarkoitus saada vähän opastusta Hämeenlinnassa liikkumiseen, kun ei olla juuri autolla siellä ajeltu, siis itse. Ajoimme Otson päiväkodin kautta sairaalaan ja sieltä kotiin ruokaa laittamaan ja syömään. Kohta hakemaan Viljaa koulusta ja viemään häntä sellotunnille Verkatehtaalle. Onneksi Vilja osasi viedä meidät oikeaan paikkaan; Sibelius-opistolle on aika monimutkainen reitti parkkipaikalta, varsinkin kauimmaiselta: kulman takaa puikkelehtien, ovesta sisään, käytävää pitkin ja ovesta ulos ja taas pihan kautta toiselle ovelle, josta miehet hissillä ja me naiset portaita ylös viidenteen kerrokseen. Onneksi oli vähän aikaa leikkiinkin. Vilja rakensi legoCarin tuossa tuokiossa ja he ehtivät Otson kanssa kiertää käytäviä ympäri, ennnekuin ope kutsui Viljan sisään.

                 Otso ja paappa leikkivät autoilla

Mumma kiersi kameran kanssa käytäviä: talossa on myös Vanajaopiston tiloja; ehkä sieltä hauskoja käsitöitä kaytäväseinien somistuksena.

Tämä ryijy on kaikenlaisista valkoisista langanpätkistä: villa-, puuvilla- ja paperilankoja ja muovi- ja kangassuikaleita solmittu rautalankaristikkoon.

Siellä oli myös hauska kahdenistuttava eläinkeinutuoli! Musiikkiopistosta poistuimme Verkatehtaan juhlasalin läpi, jossa valmisteltiin kaupungin henkilökunnan pikkujouluja! Neljä vuotta sitten olimme Viljan kanssa lastenkonsertissa Verkatehtaalla. Otso oli silloin vauva ja Mumma tuli junalla Hämeenlinnaan, äiti toi Viljan Verkatehtaalle ja haki pois ja Mumma lähti konsertin jälkeen posliininukkekurssille Seinäjoelle; nuket poltetaan muutaman kerran ja silloin on oltava paikalla niitä maalaamassa.

 Verkatehtaalta seurasimme Jäähallin viittoja ja niin osasimme Jaarlin päiväkotiin Poltinaholle. Siellä oli lasten ja vanhempien yhteinen askartelutilaisuus. Ensin herkuttelimme pipareille, tortulla, glögillä. Otso otti pari piparia kotimatkallekin, kun Paapan autossa on niin kuuma, jos piparit vaikka auttaisivat kuumuuden aiheuttamaan huonoon oloon? Vilja rupesi heti töihin:

Hän ideoi ja teki korttinsa ihan itse, hän ei malleja katsellut! Mumma toivoo tätä joulukortikseen;)

 

Tonttupajassa kävimme myös: oksankappale, punaista kangasta ja lankaa, kuumaliimaa ja tussit; siinä se: joulutonttu! Muitakin pajoja olisi ollut, mutta paappa oli kävelemässä kohti sovittua kohtauspaikkaa...

 

Katosta roikkui hauskoja koivun oksista tehtyjä Daavidin tähtiä!

 

 Ikkunaeläimet olivat saaneet myös tonttulakkinsa

                              Lumiukko, edes ikkunassa;)

       Paperienkeli ja tuikkulyhdyt

              Päiväkodin perhesukupuu

 

       Otson perhe, kaikki n 1 v:na, vasemmalta, Otso, Vilja, Äiti ja Isi

 

Kieli- ja liikuntapainotteisen päiväkodin English Corner

 

Seinillä oli myös julisteita. Tästä Humpty Dumtystä muistin kirppariyrittäjän, jonka mielestä KAIKKIEN piti tietää, kuka on HD! Hänen kirpparinsa nimi HD ihmetytti pohjalasia. Liekö syynä ollut myös lausumisen vaikeus, jos uskomme tarinoita pohjalaisten Deestä ja Reestä... En minäkään tiennyt...

Jos nyt joku näki jonkun mumman kaahailemassa Poltiahosta Tiiriöön kahden lapsen kanssa, ei todellakaan ihan laillisesti, niin se olin minä! Miten vieras voi tietää, ettei Prisma ole E Tiiriössä vaan mahdollisesti P Tiiriössä! Viljakaan ei osannut neuvoa: hän olisi kyllä osannut ajaa oikeaan paikkaan...
Paappahan meni kävellen, seikkaillen hänkin matkallaan.

Ehkä me jo viikon päästä osaamme mennä suoraan Verkatehtaalle sellotunneille ja sirkuskouluun, johonkin siihen lähelle ja kuvataidekouluun, mutta se onkin vain Parolassa ;)

Tytär miehineen on päässyt hienosti perille, tosin nälkäisinä, koska lennolla Nyc-Chicago ei ollut tarjolla kuin juotavia. He ovat jo nukkuneet ja shoppailleet ja syöneet! Terveisiä kilteiltä lapsilta!